Yleisesti toiveemme on tulla kohdatuksi aidosti ja hyväksyvästi sellaisena kuin olemme. Dialoginen vuorovaikutus pohjautuu tasa-arvoisuuteen, jossa molemmat osapuolet kokevat tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi silloinkin, kun näkemykset eroavat tai keskustelun aihe on epämukava.
Onnistuneeseen kohtaamiseen ja dialogiseen vuorovaikutukseen ei ole oikotietä, mutta muutamalla helpolla, jopa itsestään selvällä vinkillä voit parantaa vuorovaikutustaitojasi ja luoda vahvan pohjan dialogiselle kohtaamiselle.
Katso silmiin.
Ota rohkeasti kontakti keskustelukumppaniisi. Tämä ei tarkoita tuijottamista, vaan avointa, kiinnostunutta katsetta. Silmät ovat sielun peili, ja silmiin katsominen luo dialogiselle vuorovaikutukselle elintärkeää luottamusta.
Hymyile.
Hymy rikkoo jään, ja osoittaa lämpöä. Kun hymyilet aidosti, saat hymyn myös takaisin ja kaikilla on mukavampaa. Hymy on hyväksynnän ja turvallisuuden merkki, jonka jo pieni vauva tunnistaa. Hymyllä voit parhaimmillaan pelastaa toisen ihmisen päivän.
Ole kiinnostunut.
Edellä mainittujen lisäksi voit osoittaa kiinnostusta rauhoittamalla kohtaaminen keskittymällä keskustelukumppaniisi. Kuuntele ja kuule. Kuulluksi tulemisen tunne on tärkein elementti tasavertaisessa dialogisessa kohtaamisessa.
Tee yhteenvetoja.
Kysy, tarkenna ja tunnustele. Kysymällä, kun et ymmärrä ja tarkentamalla, kun et ole varma, vahvistat keskustelukumppanisi tunnetta kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta sen lisäksi, että saat itse varmuuden asioista. Saat myös aikaa ajatustesi jäsentämiseen ja mielipiteesi muodostamiseen. Keskustelussa kannattaa ajoittain tehdä myös ääneen pieni yhteenveto jo kuullusta. Keskustelukumppanisi saa täydentää ajatuksiasi ja parhaimmillaan oivaltaa jotakin omasta tilanteestaan kuullessaan kokonaisuuden ulkopuolelta.
Anna aikaa.
Keskustelussa on välillä siedettävä tunteen purkauksia tai hiljaisuutta ja annettava ilmaa ajatuksille. Kiireessä syntyy harvoin mitään hyvää. Kuten elämässä yleensä, myös vuorovaikutuksessa tapahtuu ihmeitä, kun uskaltautuu mukavasta pinnallisesta höpinästä hiljaisuutta ja aikaa ottavalle syvemmälle tasolle. Ei pidä kuitenkaan unohtaa höpinän iloa tuovaa ja keventävää voimaa. Aina ei tarvitse mennä syvälle tunteiden sokkeloihin, on täysin luvallista voimaantua pulppuavasta, asiasta toiseen poukkoilevasta höpöttämisestä. Kohtaamisen aitous on se, mikä merkitsee eniten.