Työelämätaidoista puhuttaessa keskitytään tänä päivänä paljon digitaalisuuteen ja tietoteknisiin valmiuksiin. On hallittava lukematon määrä ohjelmistoja ja sovelluksia, muistettava salasanoja ja osattava navigoida joka puolelta vyöryvässä tietotulvassa. Muutoksissa on oltava joustava ja omaksuttava uusien työkalujen käyttö nopealla sykkeellä.
Teknisillä apuvälineillä ei ole tunne-elämää. Ohjelmisto ei kykene empatiaan eikä sovellus koe stressiä, tunne iloa tai pode ikävää. Mutta me ihmiset koemme, tunnemme ja podemme. Ja meidän on myös kyettävä ohjaamaan ja käyttämään tekniikkaa, hyödyntämään digitalisaatiota ja ottamaan haltuun tunne-elämättömät sovellukset ja järjestelmät.
Joensuun Tiedepuistolla jokunen viikko sitten järjestetyssä Työelämä 2020 -hankkeen tilaisuudessa pohdittiin luottamusta yritysten kasvutekijänä. Puhujat toisensa jälkeen korostivat ihmisten välisen luottamuksen merkitystä työelämän ja yritysmaailman keskiössä. Luottamuksen synty perustuu tuntevien, aistivien ja ympäristöään eri tavoin kokevien ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Ilman luottamusta itseen, toiseen ja tulevaisuuteen ei synny yrityksissä kauppaa eikä ihmisten välillä yhteistyötä. Ilman vastavuoroista luottamusta kehitys loppuu ja taantuminen alkaa.
Vuorovaikutus synnyttää luottamusta. Digitaalisten apuvälineiden avulla viestintä on nopeaa ja näppärää. Sähköpostin ja erilaisten pikaviestimien käyttö on arkipäivää niin työ- kuin perhe-elämässä. Nopeus ei kuitenkaan ole luottamuksen kasvualusta. Luottamuksen syntyminen ottaa aikaa ja vaatii fyysistä kohtaamista, aidosti kiinnostunutta läsnäoloa.
Uusimmassa opetussuunnitelmassa korostetaan yhtenä oppimisen edellytyksenä oppilaan vuorovaikutusta muiden kanssa. Kokonaisvaltaisen oppimisen, ratkaisukeskeisyyden ja oman arvioinnin pohjana vuorovaikutustaidot koetaan merkityksellisinä. Työelämä 2020 -hankkeen tilaisuudessa puhunut markkinointitoimistoyrittäjä kehotti opettelemaan ”vähemmän digiä ja enemmän ihmistä”. Tunteva, ajatteleva ihminen on kuitenkin aina kokemusperusteisesti reagoiva yksilö, jonka päätöksiin pystyy lopulta vaikuttamaan vain toinen ihminen.
Upeassa Nymanin pihapiirissä, Tohmajärven ulkomuseoalueella, sijaitsee myös Maiju Lassilan kotiaitta, jonka pärekatto on uusittu tänä kesänä.
Vuorovaikutuksen ja vuorovaikutustaitojen nostaminen tärkeimmäksi työelämätaidoksi on siis perusteltua. Huomenet, hymyt, yhteiset kahvittelut ja aivoriihet yhteisen pöydän ympärillä on syytä muistaa digiaikakaudellakin.
Yksinyrittäjien ja etätyötä tekevien osallistuminen yhteiseen tekemiseen muutoinkin, kuin verkossa, ruokkii luottamusta ja lannoittaa uusien mahdollisuuksien maaperää. Luottamuksellisessa työyhteisössä luontaisten taipumusten ja erityisosaamisalueiden hyödyntäminen mahdollistuu paremmin ja vaikuttaa positiivisesti työtehoon ja viihtyvyyteen. Se tuskin on pois keneltäkään.
Jälkikirjoitus: Kolumni on julkaistu aiemmin Koti-Karjalan toimittajan kynästä-palstalla. Olen kirjoittanut Koti-Karjalaan freelancerina joulukuusta lähtien.